Olemme saaneet upeita naisia mukaan kamppailemaan Pelinaisen tittelistä. Tytöiltä on nyt pyydetty lisäkuvia ja ensi sunnuntaihin mennessä on deadline niiden osalta. Tämän jälkeen kutsumme valitut haastatteluun, sen jälkeen tytöt kuvataan ja sitten tekin lukijat pääsette taas ihastelemaan naiskauneutta.
Se mitä täytyy sanoa, on mukana todella erilaisia ja etenkin erilaisia elämäntarinoita. Niitä lukiessa tuli ihan vilunväristyksiä ja samalla mietin, kuinka kuvien takaa katsova tyttö ei olekaan se, jota näen. Näen hymyilevän ihmisen, mutta todellisuudessa hän on haavoittunut ja ne haavat ottavat aikansa parantua. Ne kokemukset ja traumat mitä ihmisillä on ja mistä he ovat selviytyneet, niitä ei kuvista näe.
On ollut mahtavaa huomata kuinka kuitenkin nämä naiset, joilla on ollut rankkaakin ovat laittaneet itsensä likoon ja lähteneet tavoittelemaan omia unelmiaan. Iso peukku sille!! Voitte hyvät lukijat kuvitella, kuinka vaikeaa on tehdä valintaa, koska nyt haemme myös persoonaa, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa!
Itse voin sanoa, jotta elämä erinäistä pelaamista, etenkin jos haluaa pitää itsensä kasassa on eroteltava julkisuus, työ, kaveri – ja kotiminä. Pelaamisella en tarkoita sitä, jotta ihmiset olisivat pelinappuloita, vaan sitä, että osaa pitää itsestään huolen. Liian lähelle ei kannata kaikkia päästää…
Itse olen oppirahani maksanut siitä, jotta olen ollut sinisilmäinen ja kaveri onkin ollut vain näennäisesti kaveri. Uskon, jotta meillä kaikilla on samanmoisia kokemuksia!? Nämä omat kokemukeni ovat taas vastaavasti tehneet minusta hyvinkin tarkkakatseisen uusia ihmisiä tavattaessa. Ihminen oppii virheiden kautta. Itse uskon intuitioon, yleensä minulle tulee heti uuden ihmisen tavattuani jokin fiilari ja sen mukaan olen mennyt ja toiminut. Taannoin tässä tuttavalleni selitin, jotta yritin taistella sitä intuitiota vastaan ja ajatella, jotta kyllä tää varmaan ihan hyvä tyyppi on, no arvaatte kuinka kävi; no ei ollut, vaan taas olisi pitänyt kuunnella omaa sisäistä ääntä =)
Mukavaa viikon alkua ja ei ”pelailla, kuunnellaan itseämme 🙂
Marika