Vai jotta sellaista…Jostain” kumman” syystä mut saa nostamaan kierroksia tällaiset tekstit…
Luin aamukahvilla yllä olevan linkin alta tekstin ja aihe oli sellainen, jotta olisin sen jakanut facessa ja parilla sanalla kommentoinut. Aloin kuitenkin laittaa alle sen verran tekstiä, ettei enää olisi ollut pari sanaa, joten pistämpä aiheesta tänne blogiini =)
Voi olla, että ylläolevassa kyseissä asiassa on kysymys siitä, jotta lapsi on samaistunut ohjelman hahmoon, koska on itse mahdollisesti leikin kesken kumauttanut kaveria ja kokenut näin syyllisyyttä (joka on oikein) piirrettyä katsoessaan.
Monessa lasten ohjelmassa on todella hyviä opetuksia lapsille ja tässäkin sarjassa syyllisyyden tunne ja asian käsittely on erittäin opettavainen: toista ei saa lyödä!
Sen sijaan osoittasin sormella vanhempaan, joka ei mahdollisesti ole osannut selittää lapselle, jotta tunne on oikein, mitä Mallikas kokee lyömisen jälkeen.
Mielestäni nykypäivänä vanhemmat sysäävät kaikki ilmentyvät ongelmat kodin ulkopuolelta tulleeksi. Mielestäni isoin ongelma on tällä hetkellä ns. hällä väliä, nykynimikkeellä oleva ”vapaakasvatus”. Kasvatus, jossa lapsi on suoraan sanoen yksin, purjehtii vanhempien mukana ilman, jotta häntä kuunneltaisiin, saatikaan yhdessä tehtäisiin oikeita asioita.
”Oikeilla” tarkoitan perheen kesken pelattavia pelejä, yleistä ulkoilua jne. Lapsi ei kaipaa kalliita luxus vaatteita tai ulkomaan matkoja, toki ne voidaan tehdä ja ostaa jos on varaa, mutta ne eivät korvaa rakkautta, syliä ja etenkään keskusteluhetkiä ja lapsen kuuntelua. Ymmärrän, jotta kaikilla on kiireensä, mutta yhteiskunnan huono vointisuuden takia tulisi vilkaista jokaisen peiliin…Eli kotoa, se kaikki lähtee, hoitopaikat ja koulut toki tukee ja vaikuttaa, mutta ydin on KOTI!
Varmasti monet ovat sitä mieltä, jotta tämän päivän nämä 90 ja 2000 luvun kullanmussut voivat paljon huonommin kaikesta yltä kylläisyydestä huolimatta, kuin 80 luvun ja sitä vanhemmat taplaajat. Ihan pelkkää realismia. Ei lapsia suojeltu normaalin arkipäivän asioilta. Kiitos kuului joka päiväiseen sanavarastoon, vanhempien kunnioitus oli päivänselvää, kouluun oli mentävä, toisen lyömisestä tuli arestia, samoin vanhmemmille huutamisesta ja kiroiluista. Tv-pelejä ei pahemmin ollut, sen sijaan ulkoleikit olivat suuressa suosiossa. Ruokailut olivat aina koko perheen tapahtumia ja ruokaa kunnioitettiin. Jos ei maistunut, ei myöskään ”maistunut” välipalat. Pieniä asioita, mutta yllättävän suuria ja isoja vaikutuksia pieniin lapsiin.
Ihmiset vaahtoavat yhteiskunnan ongelmista, mutta monesti näen yhtäläisyyttä ihan tähän koti-elämään. Paljon puhetta, tekoja vähän. Odotetaan valmista, mutta itse ei olla valmiita tekemään yhtään mitään.
Tänään me perheelliset voisimmekin jutella lastemme kanssa 10-15 min ja vaikka piirtää tai pelata lautapelejä yhdessä. Se onnellinen hymy ja halaus kantaa kauan. <3
Eli lyhyesti ja ytimekkäästi oppimaan Mikko Mallikkaalta 😉
Marika
